Oletko koskaan kuullut sanottavan ”tunteet eivät kuulu työpaikalle!”? Veikkaanpa että olet, on se sen verran kulunut fraasi. Tämä sanonta on paitsi hyvin vanhanaikainen, se on myös täysin järjetön.

Tunteet ovat osa ihmistä ja ihmisyyttä. Emme ole erillisiä tunteistamme emmekä voi erottaa itseämme niistä. Se merkitsisi, että kieltäisimme ison osan perusihmisyyttä ja inhimillisyyttä. ”Hei, tervetuloa meille töihin, mutta jätätkö tunteesi siihen eteisen kynnysmattoon, kiitos? ” Jos joku sanoisi tämän ääneen, se kuulostaisi aivan hullulta, vai mitä? Tunteiden kieltäminen viestii siitä, että jokin osa meistä ei ole tervetullut. Aivan kuin tunteet olisivat vaatekappale, jonka voimme halutessamme vaihtaa toiseen. Tunteita voi käsitellä ja niistä voi päästää irti, mutta tärkeää on myös antaa niille lupa olla.

 

Tunnejohtamista työpaikoille

Ei ole hyväksyttävää huutaa työpaikalla kuin apinalauma ja purkaa pahaa oloa työkaveriin. Yhtä lailla on haitallista kieltää tunteet ei-hyväksyttyinä ja livauttaa maton alle. Tarvitsemme käyttökelpoisia ja toimivia välineitä tunteiden rakentavaan käsittelyyn ja ilmaisuun. Tarvitsemme työpaikoille tunnejohtamista.

On tärkeää pidättäytyä luokittelemasta tunteita hyviin ja huonoihin, sillä huono-leima liitetään välittömästi ei-hyväksyttyjen tunteiden listalle. Tosiasia on, että meillä on miellyttäviä ja epämiellyttäviä tunteita. Jos käännämme selkämme epämiellyttäville tunteille ja yritämme koko ajan paistatella auringossa, kiellämme ison osan itsestämme. Kun voimme hyväksyä, että kaikki tunteiden kirjot kuuluvat koko ihmisyyteen, lakkaamme jahtaamasta pelkästään ”hyviä viboja”. Sen sijaan osaamme olla läsnä molemmille tunteille ja hyväksyä myös varjoisat hetkemme.

Hyväksyttyämme kaikki tunteemme lakkaamme arvottamasta niitä ja tunteiden käsittely helpottuu. Tiesitkö, että suurin kärsimys johtuu siitä, että vastustat sitä, mikä tällä hetkellä on totta omassa kokemuksessasi?

Kun tulemme sinuiksi koko tunneasteikkomme kanssa, voimme paremmin kohdata myös toiset ihmiset heidän tunteiden kirjossaan.

 

Näin käsittelet tunteitasi:

  1. Rauhallinen hengitys ja yhteys kehoon. Palaa kehoosi hengittämällä rauhallisesti neljän sekunnin ajan sisään, 2 sekunnin hengenpidätys ja kuusi sekuntia uloshengitystä. Toista 2-3 minuuttia. Keskitä huomiosi tämänhetkisiin tuntemuksiin kehossasi. Tunnetko jossain kireyttä, millainen on kehosi lämpötila?
  2. Yhteys tunteisiin. Laita käsi rintasi päälle ja tunnustele nyt tunteitasi noin 2 minuutin ajan. Mitä kaikkia erilaisia tunteita havaitset itsessäsi
  3. Tunteiden kirjaaminen. Kirjaa nyt paperille kaikki ne tunteet, joita itselläsi havaitset juuri nyt

Tunteita ei tarvitse ”ratkaista” millään tavalla. Usein epämiellyttävät tunteet lieventyvät, kun olemme niille oikeasti läsnä. Kun otamme hetken itsellemme ja annamme huomiomme sille, mitä itsessämme tapahtuu, voimme havaita tunteiden lipuvan ohi kuin pilvenhattara.

Helpotusta omaan oloon voi tuoda myös se, että jakaa harmituksensa jonkun toisen kanssa. Kunhan emme pura omaa pahaa oloa kaatamalla likasankkoamme toisen niskaan, voimme turvallisesti ilmaista mielipahamme. Olennaista onkin ymmärtää ero tunteen ”kaatamisen” ja jakamisen välillä. Tunteen ”kaataminen” sisältää usein ulkopuolisten syyttelyä, jakamisessa syyttävä sormi ei osoita ketään. Jakamisessa on kyse oman kokemuksen jakamisesta muille. ”Huomaan olevani todella väsynyt ja kiukkuinen. Sopiiko, että olen tänään enemmän omissa oloissani?” Tämä esimerkki-lause kertoo mitä henkilö tuntee, mitä hän tarvitsee ja mitä pyytää muilta. Lause ei sisällä syytöstä ja auttaa toisia ymmärtämään jakajan kokemusta. Silloin muut tietävät miten suhtautua tilanteen vaatimalla tavalla ja ymmärtävät paremmin kokemuksensa jakajaa.

Tunteet siinä missä ihminenkin kuuluvat työpaikalle!