Inhimillinen työelämä
-Blogi

Tunnetko tarinan Jekyllistä ja Hydestä? Kyseessä on tunnettu klassinen kertomus hyvän ja pahan kamppailusta ihmismielessä. Tarina menee niin, että arvostetulla tohtori Jekyllillä on tukahdutettu alter ego herra Hyde, joka ei tunne myötätuntoa tai katumusta pahoista teoistaan. Herra Hyde on pahuuden ilmentymä, joka herättää kauhua muissa ihmisissä. Se, mikä Jekyll-Hydessa on korostettua hyvän ja pahan vastakkain asettelua, on nähtävissä meissä kaikissa ihmisissä hyvinä ja huonoina puolina. Se, mitä ei kohdata painuu mielen kellariin ja muuttuu sitäkin

Olet varmaan joskus kuullut sisäisestä lapsesta? Siitä pienestä tytöstä tai pojasta, joka asuu sisälläsi. Sisäinen lapsi asuu jokaisessa meissä. Oikeastaan meissä asuu monta sisäistä lasta. Lapsi tai lapset sisällämme aktivoituvat usein tilanteissa, joissa koemme turvattomuutta, olemme hämillämme tai jokin voimakas tunne meissä triggeröityy. Suurin osa meistä haluaa ajatella olevansa aikuisia, mutta kaikissa meissä asuu pieniä lapsia, jotka kaipaavat tulla kohdatuiksi. Usein nuo sisäiset lapsemme jäävät pimentoon, sillä emme halua kohdata niitä. Häpeämme niiden tarpeita. Oletko

Nainen, oletko väsynyt puskemiseen ja suorittamiseen? Oletko kyllästynyt väkisin yrittämään ja hakkaamaan päätäsi seinään joka ei taivu? Oletko jumissa ja turhautunut, kun et löydä ulos umpikujasta? Huomaatko tekeväsi asioita autopilotilla ilon ja inspiraation sijaan? Itse olen ollut tässä tilanteessa hyvin monta kertaa. Tiedän ytimissäni asti turhautuneisuuden tunteen, kun mikään ei liiku ja etene. Olen uupunut ja väsynyt pöydällä lojuvaan pinoon töitä, joiden näkeminen saa minut vetämään peiton syvemmälle korviini ja kääntämään kylkeä. Elämme maskulinisoituneessa maailmassa,

Oletko koskaan kuullut lauseen ”tunteet eivät kuulu työpaikalle!”? Veikkaanpa että olet, on se sen verran kulunut fraasi. Tämä lausahdus on paitsi hyvin vanhanaikainen, se on myös täysin järjetön. Ai miksi? No minäpä kerron.  Tunteet ovat osa ihmistä, emme voi mitenkään erottaa itseämme niistä. Se on sama kuin kieltäisi ison osan perusihmisyyttä ja inhimillisyyttä. ”Hei, tervetuloa meille töihin, mutta jätätkö tunteesi siihen eteisen kynnysmattoon, kiitos?” Jos joku sanoisi edeltävän lauseen ääneen, se kuulostaisi aivan hullulta, eikö?

Valitettavan moni ihminen pelkää konflikteja. Kun emme tiedä miten toimia ristiriitoja kohdatessamme, alamme välttelemään tilanteita, jotka saattaisivat johtaa konfliktiin. Teemme kuitenkin silloin kompromissin itsemme kanssa, jonka seurauksena alamme helposti varomaan sanojamme ja yhteys muihin ihmisiin vähenee.  Kun työyhteisössä joku ihminen koetaan hankalaksi, on hyvin yleistä, että tilannetta aletaan käsitellä epäsuorasti. Henkilö saatetaan lähettää koulutukseen, jossa hänen toivotaan oivaltavan, että hänen käytöksensä ei ole rakentavaa ja että hän sen avulla tekisi korjausliikkeen. Ensinnäkin usein ihminen ei